Kahdeksan mestaruuden Ilkka Mikkola työskentelee nykyään kasvattajaseuransa yhteyspäällikkönä

12.10.2021
Kahdeksan mestaruuden Ilkka Mikkola työskentelee nykyään kasvattajaseuransa yhteyspäällikkönä

Ilkka Mikkola toimii Kärppien yhteyspäällikkönä.

Liiga ja Fristads esittelevät kauden aikana Liigassa työskenteleviä ammattilaisia ja tuovat esille eri tehtävissä toimivia alansa huippuja. Ensimmäisenä vuorossa on nykyään Oulun Kärppien yhteyspäällikkönä työskentelevä Ilkka Mikkola.

Kahdeksan Suomen mestaruutta voittaneen Ilkka Mikkolan pelaajaura sai viimeisen sinettinsä, kun hänen paitansa nostettiin Raksilan jäähallin kattoon Markku Kiimalaisen, Reijo Ruotsalaisen ja Jari Viuhkolan rinnalle.

Mikkola tuumaa tilaisuuden olleen hienosti järjestetty ja yleistunnelma oli ollut varsin tunteikas.

– Se oli upea, koskettava hetki. Työkaverit ja kollegat olivat tehneet sen tilaisuuden eteen mahtavan työn. Olin vähän jopa hämilläni siitä huomiosta. Pelatessa olin aina varusteiden sisällä ja osa joukkuetta. Nyt olin yksin valokeilassa, mikä oli kovin erilaista.

Kovan vaatimustason kautta menestykseen

Mikkolan ura oli menestyksekäs, mestaruuksilla mitattuna menestyksekkäämpi kuin kenelläkään muulla kotimaan pääsarjatason historiassa. Ensimmäisen mestaruutensa Kärppien juniorimyllyn läpi kulkenut puolustaja voitti vasta 20-vuotiaana kaudella 1998–99 TPS:ssä ja viimeisen Kärppien paidassa keväällä 2008. Välissä hän nappasi mestaruuden myös Jokereissa. Urasta jäi paljon käteen, eikä muistoja ole hänen omien sanojensa mukaan helppoa tiivistää lyhyeen puheenvuoroon.


Mikkola voitti urallaan kahdeksan Suomen mestaruutta. Kuva: Jukka Rautio

– Tulin nuorena pelaajana huippuseuraan, jossa vaatimustaso oli kova ja meiltä odotettiin paljon voittoja. Opin sietämään hyvin niitä vaatimuksia, mitä huipulla tuli. Liiga oli aika erilaista siihen aikaan. Joukkueissa oli paljon kokeneita pelaajia ja kärkipelaajien taso oli kovempi. Joukkueitakin oli toki hieman vähemmän. Siinä sai tehdä ison työn, että mahtui ylipäätään pelaamaan. Aina, kun saavutti tietyn aseman joukkueessa, niin halusi hiljalleen isompaa roolia.

–TPS:n ja Jokerien kautta tein sitten paluun Ouluun sukulaisten ja tuttujen eteen. Sain olla pitkään mukana rakentamassa menestynyttä kärppädynastiaa. Arjen ilot ja surut muistuvat aina mieleen, eivät pelkästään otteluiden voitot ja tappiot.

Mikkola pelasi Rauman Lukossa kolme kautta vuosina 2013–16 ja ura päättyi lopulta Kärpissä keväällä 2017.

– Kropassa tuskin olisi ollut enää enempää annettavaa. Pelkkä kokemuksen tuominen ja tsemppaaminen ei riitä, vaan pitäisi pystyä aina tuomaan jotain uutta kentälle. Siinä mielessä jääkiekkoenergiat oli pelaajana annettu ja se oli juuri sopiva aika lopettaa.

Kaukalosta toimiston puolelle

Mikkola ei levännyt pelaajauransa jälkeen pitkään laakereillaan, vaan hyppy "siviilipuolen" työelämään tapahtui heti samana keväänä, kun luistimet oli ripustettu naulaan. Työantajani toimi silloin ja nykyäänkin Oulun Kärpät.

– Kausi päättyi maaliskuun loppupuolella ja aloitin toimistolla sitten jo toukokuun aikana niin sanotusti työelämän harjoitteluvaiheen. Siinä lähdettiin opettelemaan siviilielämän hommia, enkä halunnut mitään kesätaukoa. Halusin päästä heti hommiin kiinni ja saada jonkinlaisen roolin, mikä se sitten ikinä olisikaan. Alussa myyntineuvottelijan työnkuva oli se, mistä lähdin liikkeelle.

– Sitten edeltäjäni vaihtoi erilaiseen toimeen seurassa, ja hyppäsin aika nopeasti hänen rooliinsa sinne syvään päätyyn. Myöhemmin työnkuvaani on toki tullut vaikka mitä lisää. Piti löytää oma tyyli ja keinot toimia.


Mikkolan paita nousi viime lauantaina Raksilan jäähallin kattoon. Kuva: Jussi Määttä

Nykyään Mikkolan nimike on yhteyspäällikkö ja toimenkuva on erittäin monipuolinen. Hän on paljon tekemisissä seuran yhteistyökumppaneiden kanssa sekä erilaisissa kehityshankkeissa. Jääkiekkopuolen operoinnissa hän on sen sijaan vähemmän läsnä.

– Ajatusmaailman muuttaminen sujui aikanaan suhteellisen helposti, mutta enemmän sitä jännitti, että miten työkaverit ottavat minut vastaan. Identiteettini oli liitetty aina menestyvään jääkiekkoiljaan ja kapteeniin. Siihen, joka kantaa vastuuta pelikavereista. Pikkuhiljaa tuli uusia tuttuja ja opin tuntemaan ihmisiä ja toimintatapoja.

– Opiskelin ennen pelaajaurani loppumista markkinoinnin perusopintoja ja työura on ollut itsessään jo aikamoinen koulu, jossa on saanut oppia paljon. Nykymaailma vaatii kaikenlaista osaamista ja itseään on saanut kehittää, että pysyy mukana. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus lisätä omaa osaamista myös koulunpenkillä.

Perhe täynnä yhteyksiä jääkiekkoon

Kärpissä työskentelee toinenkin Mikkola, sillä Ilkan pikkuveli Lauri Mikkola toimii ensimmäistä kauttaan Kärppien Liiga-joukkueen päävalmentajana. Veljekset ovat työpuolella tekemisissä silloin, kun pelaajia tai valmennusta tarvitaan johonkin, esimerkiksi yhteistyökumppaneiden menoihin tai vaikka hyväntekeväisyystapahtumiin. Veljeksillä on läheinen suhde ja he pyrkivät näkemään säännöllisesti myös jäähallin ulkopuolella.

– Teemme ruokaa ja vietämme perheidemme kanssa yhdessä aikaa, kun ehdimme. On tärkeää, että kun näemme, niin silloin jutellaan muita asioita kuin esimerkiksi Kärppien edellisen pelin tulosta.

Siteitä Kärppiin riittää oman työn ja veljen valmentajapestinkin lisäksi, sillä Mikkolan 17-vuotias poika Maks pelaa Kärppien U20-joukkueessa. Vaikka isä olikin pelipaikaltaan puolustaja ja poika pelaa hyökkääjänä, löytyy heistä silti samanlaisia piirteitä pelaajana.

– Hänellä on määrätietoinen asenne ja hän tekee hommia hyvällä moraalilla. Ei ole pahemmin tarvinnut puuttua motivoinnin merkeissä, vaan se puoli on kyllä kunnossa. Olen hänen pelaajaurassaan mukana niin paljon kuin pystyn. En ole kova neuvomaan, mutta toki joskus käymme pieniä juttuja yhdessä läpi. Hän alkaa kasvaa hiljalleen aikuiseksi, joten pystymme juttelemaan jo enemmän myös kavereina, eikä aina tarvitse olla suoraan isän roolissa.

"Enää ei tarvitse mennä äärirajoille"

Huippu-urheilu on jatkuvasti läsnä Mikkolan arjessa, mutta omalta liikkumiseltaan hän ei enää kaipaa huippusuorituksia. Toistakymmentä vuotta kestänyt ura vaati veronsa ja nykyinen rauhallisempi tahti sopii 42-vuotiaalle Mikkolalle mainiosti.

– Kaksi kesää olen pelannut aika aktiivisesti golfia. Välillä menee hyvin ja välillä todella huonosti. Kiva pelata, mutten jaksa niin paljoa harjoitella, joten tuloksetkin vaihtelevat paljon, Mikkola naurahtaa.

– Ensimmäiset pari vuotta uran jälkeen tuli aina kesäisin ajatus, että pitäisi treenata määrätietoisesti, käydä salilla ja vastaavaa. Sittemmin ajatusmalli on muuttunut ja olen tyytyväinen, jos pääsen ylipäätään vähän hikoilemaan ja liikkumaan. Talvella käyn välillä hiihtämässä ja kävelylenkkejä tulee tehtyä. Ei tarvitse mennä enää äärirajoille, vaan hyvän mielen liikunta riittää nykyään vallan hyvin.


---
Julkaisija: Markus Viljanen